Lämpö liikuttaa varjosydäntä

Vastikään vaihdettiin täällä kotona valaisimien paikkoja. Mun lempilamppu meidän omistamista on rustiikkisen valkoinen, metallinen kattokruunu, joka ostettiin käytettynä ennen kuin muutettiin ekaan yhteiseen kotiin. Lamppu oli ollut edellisten omistajien kihlajaislahja. Muovikristallit ei sulattaneet mun sydäntä, joten näpertelin aikoinaan kaksosmahani kanssa aidoista kristalleista, ametisteista, kuukivistä ja puuhelmistä uudet ripustettavat.

Tämä ihanuus muutti meidän keittiöön tovi sitten. Useana auringonpaisteisena aamuna oon saanut ilahtua varjoista, jotka kattokruunusta ja ikkunasydämestä keittiön kaappeihin piirtyy. Tänä aamuna katselin noita varjoja kahvia odotellessani, ja ajattelin, että lämpö liikuttaa varjosydäntä.

Mun varjosydämeen kuuluu ainakin kipua, arpia, epävarmuutta, huolta, kateutta, raivoa. Kaikenlaista, mistä en niin pidä tai mistä en ole niin ylpeä. Sellaista, minkä en voi antaa pärskyä ja rönsyillä huoletta joka paikkaan, samalla tavalla kuin vaikkapa ilon. Lisäksi varjosydämeen kuuluu rakkautta: lempeää ja hyväksyvää voimaa, joka toteaa, että tällaistakin on. On valtavan eheyttävää, kun rakastaa itseään silloinkin, ja etenkin juuri silloin, kun kaikista vähiten siltä tuntuu. Kokeile vaikka.

Rakkaudellista huhtikuun ensimmäistä. ♡