Valon ankkuri

Kuukauden päivät mun kaiuttimesta on useasti soinut Louis Armstrongin What a wonderful world. Tavoistani poiketen, oon seurannut uutisia enemmän kuin normaalisti. Tämä laulu palauttaa muistamaan myös kaiken sen kauneuden, mitä maailma kantaa.

Nyt eletään Uuden kuun aikaa, eli on otollinen aika kiinnittää huomiota asioihin, joita haluaa elämäänsä lisätä tai joita haluaa kasvattaa. Tai kenties luoda jotain aivan uutta? Elämässä tapaa olla niin, että se mille huomionsa antaa, se lisii. Aikanaan kun sukelsin itsetutkiskelun maailmaan ja aloin käymään omaa elämänhistoriaani ja kesken jääneitä asioita läpi, unohdin kuljettaa elämässä mukana myös kauneutta ja voimaannuttavia asioita. Sain kokea kantapään kautta, että juuri silloin, kun elämä vie Kuun pimeälle puolelle, ja kun maailma näyttäytyy mustana, on erityisen hyvä muistaa oma valon ankkuri. Mikä se sitten kenellekin on; kaunis kukka sievässä maljakossa, virtaavan veden ääni, lämmin kylpy, yrttinen tee. Iltakävely rakkaan kanssa, tai oman lemmikin pehmoinen turkki. Valon ankkuri kulkee myös mielikuvissa mukana, ja on siten ajasta ja paikasta riippumatta aina tavoitettavissa.

Minulle ankkurina tänä päivänä toimii puun alle seisahtuminen, tähtitaivaalle katselu, ja tämä Louis Armstrongin kaunis laulu, joka tuntuu olevan sanomassaan ajaton.

"I see skies of blue
And clouds of white
The bright blessed day
The dark sacred night
And I think to myself
What a wonderful world"