Uusi kuu

25.11.2019

Huomenna koittaa Uusi kuu. Kalentereissa tämä on merkitty Mustana kuuna. Yleisesti ajateltuna kuun vaikutukset kestävät kaksi päivää ennen ja jälkeen itse h-hetken. Uusi kuu on vanhan sulkemista, uuden aloittamista. Levon hetki, jossa luodaan uutta.

Siinä on yksi elämän paradokseista: kun lepäämme, hiljennymme ja rauhoitumme, niin syntyy jotain uutta. Ei suorittamalla, vaan lepäämällä. Uuden syntyminen vaatii tilaa. Mietin jo eilen, että haluan kirjoittaa tänne jotain. Olen odottanut inspiraatiota. Totta puhuen, elän kaksivuotiaiden kaksosten kanssa pitkälti kotiäitinä. Kaksoset käyvät parina päivänä viikossa kerhossa aamupäivät, jolloin minulla on aikaa tehdä omia hommia. Myös viikonloput ovat työskentelyaikaani, puolison ollessa kotona. Täällä saman katon alla meillä elelee myös Vauhti-kissa, ja tyttärensä Onni. Viime viikonloppuna perheemme sai uuden jäsenen, kun karvatassu Sirius, sekarotuinen pikkuhukka, muutti meille asumaan. Arki on siis täynnä kaikenlaista, ja mietin, onko minussa tilaa uuden syntyä?

Olin vielä muutama vuosi sitten kovasti kiinni aikatauluissa. Kontrollin tarve oli huima, siksi aikataulutin elämäni. Stressasin, ja joka päivä kannoin sisälläni tunnetta, että en kerkeä tehdä kaikkea, tai mitään. Jos piti laittaa ruokaa tai käydä kaupassa, tuntui se vievän liikaa aikaa. Miltä? Kaikelta muulta. Mitä se kaikki muu oli? En osaa varmaksi sanoa. Kaikki vei aikaa kaikelta. Elämälle ei ollut aikaa.

Moni asia, kuten TRE ja aikanaan kaksosvauvojen kanssa eläminen, on opettanut kontrollista luopumista ja elämään luottamista. Suorittaminen on jäänyt pois, mikä puolestaan on vapauttanut lepäämään hetkessä. Tällä tarkoitan sitä, kun ei ole kiire, tuolloin voi levätä tehdessään. Kiireettömyyden kokeminen vapauttaa valtavan määrän energiaa ja aikaa, tästä olen kiitollinen. Vaikka tämän hetken arkielämäni tuntuu olevan täyteläinen, soljuu asiat kauniisti toistensa lomaan. Tilaakin jää. Mikä elämän ihme.

Nyt eletään siis jo Uuden kuun aikaa. Mielessäni on muutama asia, joiden annan sulkeutua ja mennä kuun valon mukana. Sydämessä palaa muutama ujo liekki, joita kasvatan kuun valon jälleen lisääntyessä. Vahvistaakseni näitä ajallaan, luovutan suljettavat asiat takkatulen kautta savuna taivaalle. Uusille ja vahvistusta kaipaaville asioille sytytän kynttilän jos toisenkin, kukkien ja kivien ääreen.

Juuri nyt lepään arkitouhujen keskellä, vanhan ja uuden syleillessä taivaankannella. Ihana Uusi kuu, tuo erityinen aika antaa elämän tapahtua.