Talviuni

Näinä aikoina, kun olen hoitanut vasta-alkaneen yrityksen asioita ja opetellut paljon uutta, hoitanut lapset ja kodin eläimineen, on kahvin juonti ollut mulle henkinen oljenkorsi. Näin ainakin luulin.

Eilen illalla kun sydänalassa oli jo muutamaa iltaa putkeen levoton olo levollisen sijaan, arvelin, että jo voisin jokapäiväisen kahvipannullisen vaihtaa johonkin muuhun. Niinpä tämä päivä alkoi yrttiliemellä, vadelman- ja ruusunterälehdillä.

Kahvilla halusin estää väsymystä hyökymästä päälleni. Tänään mieleeni on tullut ajatus ja kehooni tunne siitä, että väsyttävämpää on koittaa paeta väsymystä. En halunnut olla väsynyt, vaikka olen. Nyt se on kätelty. Tervetuloa väsymys, tähän päivään ja tähän hetkeen. Saa väsyttää. Yllätyksekseni se tuntuu hyvältä. Vaikka kaikkea inspiroivaa ja uutta on tapahtumassa ja tapahtuu, silti saa väsyttää.

Tänään antautuessani väsymykselle, kaikkien asioiden hoitamisen lomassa olen myös nukkunut päiväunet. Hoidettavat asiat ovat rullanneet melkein omalla painollaan, asioiden hoitaminen on tuntunut niin kevyeltä. Oma olo on kevyempi, kun ei ole mitään mille laittaa vastaan tai mitä paeta. On vain antautuminen elämälle. Mikä siunaus. Elämä soljuu eteenpäin väsyneenäkin. Ehkä tämä on se tapa, jolla ihminen voi suoda itselleen talviunen taian.