Talvipäivänseisaus

En voi muuta kuin sanoa, että rakastan talven pimeyttä. Se innoitti mua kirjoittamaan runon tänä aamuna, talvipäivänseisauksena 2019.

~~~

Oma sisin on kuin suuri avaruus
Siel on tummin pimeys ja kirkkain jumaluus
Tähtipölystä kai meidät tehtiin tänne
Annettiin ihmiskeho temppeliksi sielun elämälle

Niin mä tutkin synkkyyttäin, eri puolia sen
Vaik ensin pelkäsin, kuljin läpi muistojen
Tervehdin pimeyttäni, tulin ystäväksi sen
Vastalahjaksi sain siltä rakkauden

Pimeys ei synkkyyttä tarkoitakaan
On pimeys lempeä vaippa vaan
Niin sisin ja sydän saa tehdä taikojaan
Suojassa lumipeiton, alla tähtitaivaan

~~~

Lämpöä ja lempeyttä vielä vallitsevaan hämäränhyssyyn. Nautitaan siitä, mitä luonto kunakin hetkenä tarjoaa.