Omaan voimaan ja sydänkeskukseen

12.04.2020

Eilen kävin palauttelemassa omaa voimaani. Metsä ja luonto kokonaisuudessaan ovat minulle kovin rakkaita ja voimaannuttavia. Me asutaan toistaiseksi vielä Joensuun taajamassa, ja sydämeni kaipaa metsänhelmaan tuon tuostaan. Metsässä tunnen olevani kotonani, metsä saa minut muistamaan kuka olen. Metsä kirkastaa mielen, sielun ja koko kehon.

Tunnelma täällä kotona perheen kanssa nousee välillä korkeaksi, kun ollaan jatkuvasti keskenään, lukuunottamatta miehen työssäkäyntiä. Omaa hengähdyshetkeä ei juurikaan ole, ellei sitä osaa itselleen varta vasten järjestää. Niinpä eilen aamiaisen jälkeen pakkailin vadelmanlehti-yrttijuoman, valikoiman kiviä, yhden puusauvan, käpyjä ja ruusun terälehtiä mukaani, ja lähdin yhteen mun lempipaikoista täällä Pohjois-Karjalassa. Menin pieneen niemennokkaan Höytiäisen rannalle, Kontiolahden perukoille, jonne viime kesänä rakas ruusukvartsini rantakiveltä putosi. Ruusukvartsia ei edelleenkään löytynyt paljastuneiden rantakivien joukosta, muttei se haitannut. Istuin kivillä, tanssin jäällä. Kuuntelin, miten jää paukahteli, ja miten vesi luritteli ja pulputteli. Aurinko paistoi. Elämä toi kaunista synkroniaa, ja muistin kiittää elämästä.

Omaksi maadoitusrituaalikseni on muodostunut maa-energian vahvistaminen itsessäni, ja taivasenergian ankkuroiminen itseeni. Ihaninta se on tehdä ulkona ja luonnon ympäröimänä, mutta toimii se myös sisällä tehtynä. Kirjoitan harjoituksen tähän alle, jos haluat kokeilla sitä. Harjoituksen on tarkoitus olla voimaannuttava, maadoittava, sekä rakkautta ja läsnäoloa vahvistava. Jos olosi tulee missään vaiheessa epämukavaksi, kuuntele kehosi viestejä ja keskeytä harjoitus. Vielä muutama vuosi sitten itse triggeröidyin herkästi tämänkaltaisista kehon harjoitteista, joten tunnustele ja käytä omaa arviointikykyäsi, sopiiko tämä harjoitus sinulle tässä hetkessä.

Asetu seisomaan lantion levyiseen asentoon, polvet hieman pehmeinä. Huomioi ryhti, ja lempeästi ilman arvottamista havainnoi kehon tuntemuksia. Voit sulkea silmäsi, jos se tuntuu hyvältä. Hengitä syvään, siten, että uloshengitys on pidempi kuin sisäänhengitys. Tällä tavoin hengittäminen rauhoittaa hermostoa. Päästä uloshengityksellä irti kaikesta, mistä tuntuu hyvältä irti päästellä. Toista 1-3 kertaa. Tämän jälkeen alkaa maa-energian nostaminen: sisäänhengityksellä ajattele maa-energian nousevan jalkapohjiesi kautta jalkojasi pitkin ylös, uloshengityksellä anna palautua. Voit ottaa kädet mukaan harjoitukseen, nostamalla ne keskilinjaa pitkin ylös sisäänhengityksellä, ja uloshengityksellä sivukautta laskemalla takaisin alas. Toista 1-5 kertaa, tai sen verran kuin sopivalta tuntuu. Tämän jälkeen on vuorossa taivasenergian ankkurointi: sisäänhengityksellä kädet sivukautta ylös, ja uloshengityksellä keskilinjaa pitkin alas. Voit ajatella ankkuroivasi taivasenergiaa sydänkeskukseesi uloshengityksen ja käsiesi liikkeen mukana. Toista 1-5 kertaa, tai sen verran kuin sopivalta tuntuu. Lopuksi hengittele ja havainnoi, miltä tuntuu, mitä informaatiota eri aistit sinulle antavat. Nauti olostasi. Kiitä itseäsi, koko maailmaa ja maailmankaikkeutta, elämän lahjasta ja olemassaolosta. Maa ja taivas ovat läsnä silloinkin, kun et niitä muista.

Kiitokseksi kauniille hetkille, jotka sain auringonpaisteessa viettää, jätin jäälle meidän kaksosten keräämät kaksi käpyä, sekä vaaleanpunaisia ruusun terälehtiä talven takaa. Luonnon kanssa on kiitollisuutta nostattavaa toimia vastavuoroisesti. Jokainen pienikin ele jättää jäljen tähän maailmaan, eikä kauneutta voi koskaan olla liikaa.

Kotiin palasin hyväntuulisena, rakastavana, väsyneenäkin. Elämme erikoisia aikoja.

Juuri nyt olen kirjoittanut tätä tekstiä usean tunnin ajan, pienissä pätkissä. Väliin on mahtunut iltapalaa, hammaspesua, iltasatua ja nukuttamista. Vihdoin talo on hiljainen. Äidin pieni hetki ennen yöunia, kunnes aamulla taas unenlämpöinen pieni ihminen kömpii tyynyn ja pehmolelujen kanssa viereen. Ja niin uusi päivänkulku saa jälleen alkunsa.

Rauhaa ja rakkautta kaiken keskelle. ♡