Mitä kuuluu?

26.04.2021

Aikaa edellisestä päivityksestä on hurjasti! Koronan myötä jäin tauolle yritystoiminnan kanssa, enkä ole ottanut enää asiakkaita vastaan. Me saatiin myös ilouutisia joulun jälkeen, kun tytär totesi hammaspesulla, että "äiti, meille on tulossa vauva!" Tammikuussa asia varmistui, ja niinpä perheemme kasvaa syksyn tultua. Vatsani on jo pyöreähkö, kohta ollaan raskauden puolivälissä.

Oon ottanut tämän ajan itseni hoivaamiseen, raskausajan hyvinvointiin, ja synnytykseen valmistautumiseen. Ehkä joku bongasikin miusta ja meidän doulasta jutun taannoisessa paikallislehti Karjalaisessa?

Oon tämän raskauden myötä käynyt paljon läpi kaksosten synnytystä, mitä tapahtui ennen sitä, ja mitä sen jälkeen. Millaista meillä oli? Kuinka nyt voisin itse edesauttaa, että voisin ja voisimme paremmin? Löydänkö itse keinoja, joiden myötä osaisin valmistautua synnyttämiseen, odottamattomaan, perusteellisemmin kuin neljä vuotta sitten?

Siksi meillä on nyt ihana doula, synnytystukihenkilö. Puolisoni on ihan yhtä kiitollinen hänen olemassa olostaan, kuin minäkin. Doulan kanssa ollaan käyty jo nyt monia tärkeitä ja avartavia keskusteluja, mieltä rauhoittavia ja luottamusta valavia. Jos joskus mietit, kannattaako sijoittaa rahaa doulaan, suosittelen kyllä erittäin lämpimästi.♡ Kaksosten aikaan meidän taloustilanne ei olisi antanut doulan palkkaamista myöten, eikä Kajaanissa tuolloin tietääkseni ollutkaan vielä yhtään ammattidoulaa. Onneksi tilanne muuttuu ja elää.

Tämän nykyisen elämäntilanteemme myötä, olen tullut muistaneeksi myös oman haaveeni doulan polusta. Meinasin lähteä opiskelemaan doulaksi vuonna 2014-2015, sen sijaan että hakeuduin lopulta luonnonvara-alalle. Päätökseen vaikutti ainoastaan se, etten ollut siihen mennessä itse vielä koskaan synnyttänyt. Arvelin, etten itse haluaisi palkata doulaa, joka ei ole omakohtaisesti käynyt raskaus- ja synnytysmatkaa läpi. Kaikkihan eivät varmaankaan näin ajattele, mutta näillä perustelin valinnan itselleni. Polku johdatti siinä kohdassa minut syvemmälle luontoon ja omien varjopuolieni äärelle. Hyvä niin.

Kumminkin. Tällaista kuuluu meidän eloon. Hirsitaloprojekti elää tässä samalla omaa elämää, vielä on alakerran hirsiä pystyssä odottamassa purkua. Valtava työ on takana ja edessä, mutta katumusta hommaan ryhtymisestä ei ole tullut.♡ Tärkeintä ei ole päämäärä, vaan matkanteosta nauttiminen. Kaikki ajallaan.

Kirjoittelen Instagramiin raskaus-, synnytys- ja perhejuttuja @taaltatuleevalo, mutta katsotaan, josko alkaisin myös tänne päivittelemään tiuhemmin. Toisinaan olen käynyt kamppailua itseni kanssa, potenut huonoa omaatuntoa, kun olen ohjannut aikoja kyselleitä asiakkaita eteenpäin. Nyt vain on tilanteemme näin, rajat on rakkautta, ja tervettä tunnistaa, missä kohdassa ne kulkevat.

Tulevaa odotan joka tapauksessa odottavalla mielellä! Tuntuu, että tämän ajan ja vauvan tulon myötä tämä yritystoiminta saa uusia hyvin tervetulleita muotoja. Odotan jo innolla päiviä, kun saan työskennellä rakastamieni asioiden äärellä, täydellä sydämellä!

Toivottavasti voit hyvin, kaiken maailmanmyllerryksen keskellä. Paljon lämpöä. ♡