Lempelän marraskuu

Marraskuun viimeisiä päiviä viedään!

Me ollaan asuttu nyt reilu neljä viikkoa täällä uudessa kodissa, omassa kodissa. Ollaan kaikki tykätty valtavan paljon, eikä oikein ketään meistä huvita lähteä täältä minnekään. Ruoka ja talo on lämmennyt hyvin puuliedellä, eikä olla kaivattu kaupungin hälinää tai autojen suhailua, sähköliettäkään. Puiden humina, veden liplatus ja tulen rätinä on olleet puhdistavia ja sielua ravitsevia. Ja lapsilla loputtomat seikkailut

Muuttolaatikoita on vielä purkamatta, on ollut hyvä laskeutua tänne rauhassa, ja olla suorittamatta. Laatikothan odottaa purkamistaan vaikka ensi vuoteen, mutta hetket kiitävät ohi nopeaan. Niinpä olen nöllistellyt lasten kanssa uutta ympäristöä, ja antanut rauhan laskeutua. Niin on ollut hyvä.

Täällä tuntuu rauha, hiljaisuus ja rakkaus. Jo ensimmäisen viikon jälkeen tuntui, niin kuin oltaisiin asuttu täällä aina. Niin kotoisaa täällä on, ja ympäristö juuri sellainen mihin ollaan haluttu, millaista ollaan kaivattu. Tuntuu, niin kuin luonto oisi syväpuhdistanut minua, karistellut kaikkea turhaa pois. Niin kuin solut oisivat pyörähdelleet uusiin asentoihin, integroituneet tänne luontoon sopiviksi, samankaltaisiksi. Tällainen mielikuva mun päässä on.

Tämä ylätalo, missä nyt asutaan, on vielä makkareiden osalta remontissa. Seppo käy päivät töissä, ja illat ja viikonloput remppaa kotona. Meillä on toistaiseksi tuvassa tiivis tunnelma, kun tässä sijaitsee sekä keittiö että olkkari, ja viiden ihmisen yösijat. Näinpä on ennenkin eletty, ja hyvin mekin ollaan mahduttu.

Hiljalleen kaiken rempan ohessa laitetaan myös alamökkiä kuntoon. Ensi vuoden puolella avaan ajanvarauksen, ja alan ottamaan täällä asiakkaita vastaan, ainakin TRE:n, Reikin, rumpuhoidon ja näkijä-tapaamisten osalta. Tänne olet silloin tervetullut hengähtämään, hengittämään itseäsi varten, ja tulemaan hoivatuksi monella eri tasolla.

Lempeää talveen kääntymistä juuri sinulle.♡