Kuukautiset ja täysikuu

Kuukautiset on intiimi asia, joka kuitenkin koskettaa suurta osaa väestöstä. Haluan kirjoittaa aiheesta, koska sain muutama vuosi sitten ahaa!-elämyksen asiaan liittyen.

Monesti ajatellaan, ja myös vitsaillaan, että naisella mielialat heittelevät kun kuukautiset ovat tulossa tai ovat meneillään. Ajatellaan, että voimakkaiden tunteiden syy on hormoneissa, ja ettei tunteilla ole sen kummempaa maaperää, kosketusta vallitsevaan todellisuuteen. Kuitenkin, joitakin vuosia takaperin luin artikkelin, joka muutti asiasta oman ajatteluni suuntaa.

Artikkelissa kysyttiin, voisiko sittenkin olla niin, että kuukautisten aikaan nainen on kaikista herkimmillään, ja kosketuksissa todellisten tunteidensa kanssa? Kosketuksissa omaan sisäiseen voimaansa ja omien todellisten tarpeidensa tunnistamiseen. Artikkelissa kysyttiin, entä jos sen sijaan, että vihaisit kuukautisiasi, kokeilisitkin rakastaa tuota aikaa kierrostasi? Entä, jos sen sijaan, että soimaisit itseäsi mielialan heittelyistä ja mitätöisit tunteesi, kuuntelisitkin, mitä tunteilla on sinulle kerrottavanaan? Entä, jos kysyisitkin itseltäsi, mikä pohjimmiltaan on se asia, mikä saa surun nousemaan tai vihan kiehumaan? Entä, jos kuuntelisitkin kaikkea tätä, omaa sisintäsi?

Päätin kokeilla. Huomasin entistä selkeämmin, kuinka vihainen ja surullinen olin aina kuukautisten tullessa. Tunteet kuohuivat. Pohjimmiltaan siksi, että en toteuttanut sisimpiä sydämeni toiveita, vaan elin sellaista arkea ja elämää, mitä otaksuin minulta odotettavan. Olin mennyt valmiiseen muottiin, sen sijaan, että olisin kuunnellut itseäni, mitä milloinkin haluan. Oma elämä ei tuntunut omalta.

Tapahtuneesta on vajaa kymmenen vuotta aikaa, ja edelleen kuukautisten saapuessa kiinnitän erityistä huomiota siihen, miltä minusta tuntuu. Harvemmin enää kuohuu, ja jos kuohuu, kuulostelen mistä se pohjimmiltaan johtuu. Näin arjesta ja elämästä on tullut paljon mukavampaa. Omannäköistäni, ja jatkuvasti omia unelmia kohti rakentuvaa.

Myös täysikuu loistaa valollaan sydämen toiveita näkyväksi, sisimmän ääntä kuuluvaksi. Jos oman sydämen ja sisimmän kuuntelu on uutta, saattaa ääni ensin olla hyvinkin hiljainen. Se voimistuu sitä mukaa, mitä enemmän sitä kuuntelee. Avuksi kommunikoinnin hetkiin voi ottaa jonkin esineen, korun tai kiven. Jos johonkin asiaan ei heti saa vastausta, tai jos epäilet vastauksen paikkansapitävyyttä, kannattaa kysyä uudelleen. Joskus ego ja mieli astuvat väliin. Aina sydämen vastaus ei ole miellyttävä tai helppo. Sydäntään kuunnellessa tulee tekemisiin totuuden kanssa, eikä silloin enää kysytä, mitä ego tai mieli haluaa. Silloin mennään sydän edellä, ja vaikka joskus pelottaisikin, on lopputulos aina rakkauteen käärittyä.